Pvm: 16.9.2009
Arvosana: 6
Becky Bloomwood, nuori kakkosluokan taloustoimittaja kakkosluokan talouslehdessä, shoppailee ilokseen, hukuttaakseen huolensa ja surunsa ja ihan vaan muuten vaan. Jo kirjan alussa Becky saa karhukirjeitä luottoyhtiöiltä ja pankilta. Becky elää reilusti yli varojensa, mutta tahti vaan kiihtyy ja tilanne kriisiytyy pahemman kerran, niin raha-asioiden, työelämän kuin ihmissuhteidenkin osalta. Irtiotto, loistava oivallus, mahtava onnistuminen ja ihana mies: elokuvamainen loppu.
Viimeiset 40 sivua oli ihan ok luettavaa, joskin hyvin, hyvin ennalta-arvattavaa ja kliseistä, mutta tähän genreen kyllä sopivaa. Kaikki muu oli lähinnä ärsyttävää ja itseään toistavaa. Päähenkilö Becky oli ihan käsittämätön hörhö, ei juurikaan edes hauska, lähinnä säälittävä, ärsyttävä, valehteleva pintaliitäjä. Ei kyllä edes kevyenä lomalukemisena ollut makuuni. Mutta tulipahan luettua tämäkin.
torstai 17. syyskuuta 2009
torstai 10. syyskuuta 2009
Joanne Harris: Sarkaa ja samettia
Pvm: 5.8.2009
Arvosana: 8
Useamman kerran kirjaa lukiessani totesin itsekseni ja muillekin, että onpa outo/ erikoinen kirja. Ennemmin olisin luullut lukevani esim. Umberto Ecoa kuin Joanne Harrisia, mutta loppu oli juuri niin hyvä kuin olen Harrisilta oppinut odottamaankin, esim. Herrasmiehiä ja huijareita perusteella. Ja kyllä ne loitsut, "hus hus, pois", oli ihan tuttua Harrisia :)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pyhän Meren Marian luostariin, jonka elämää uusi lapsiabbedissa Isabella rippi-isänsä isä Colombinin kanssa sekoittaa. Kirjan varsinainen päähenkilö on Juliette, entinen teatteriseurueen näyttelijä ja trapetsitaiteilija, nykyinen sisar Auguste. Juliette on löytänyt lapsen saatuaan luostarista turvapaikan, jossa on saanut elää rauhallista elämää yrttituntemustaan hyödyntäen. Suurin osa tarinasta kerrotaan hänen äänellään. Toisena päähenkilönä on Guy LeMerle, näyttelijä ja huijari, joka on valmistellut suurta kostonäytelmää isä Colombinin roolissa ja joka saa äänensä myös tarinan kertojana. Isä Colombin laittaa Isabellan kanssa löyhän kurin luostarin Herran nuhteseen ja ajaa sisaret, ja etenkin Julietten, ahtaalle. Juliettelta ja LeMerleltä kun löytyy yhteinen menneisyys...
Harrisin kerronnassa pidän siitä, että henkilöt ovat monitahoisia ja varsin inhimillisiä. Ei ole yksiselitteisesti hyvien ja pahojen kategorioita, vaan on paljon harmaan eri sävyjä. Siksi ei oikein voi asettua jonkun puolelle ja joitain vastaan, niin kuin monissa tarinoissa, sillä ei oikein tiedä, mitä henkilöistä ja heidän teoistaan aina ajattelisi. Kirja oli aivan erilainen, mitä odotin ja välillä ehkä vähän tökki, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä. Loppu oli taas mielenkiintoinen.
Arvosana: 8
Useamman kerran kirjaa lukiessani totesin itsekseni ja muillekin, että onpa outo/ erikoinen kirja. Ennemmin olisin luullut lukevani esim. Umberto Ecoa kuin Joanne Harrisia, mutta loppu oli juuri niin hyvä kuin olen Harrisilta oppinut odottamaankin, esim. Herrasmiehiä ja huijareita perusteella. Ja kyllä ne loitsut, "hus hus, pois", oli ihan tuttua Harrisia :)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pyhän Meren Marian luostariin, jonka elämää uusi lapsiabbedissa Isabella rippi-isänsä isä Colombinin kanssa sekoittaa. Kirjan varsinainen päähenkilö on Juliette, entinen teatteriseurueen näyttelijä ja trapetsitaiteilija, nykyinen sisar Auguste. Juliette on löytänyt lapsen saatuaan luostarista turvapaikan, jossa on saanut elää rauhallista elämää yrttituntemustaan hyödyntäen. Suurin osa tarinasta kerrotaan hänen äänellään. Toisena päähenkilönä on Guy LeMerle, näyttelijä ja huijari, joka on valmistellut suurta kostonäytelmää isä Colombinin roolissa ja joka saa äänensä myös tarinan kertojana. Isä Colombin laittaa Isabellan kanssa löyhän kurin luostarin Herran nuhteseen ja ajaa sisaret, ja etenkin Julietten, ahtaalle. Juliettelta ja LeMerleltä kun löytyy yhteinen menneisyys...
Harrisin kerronnassa pidän siitä, että henkilöt ovat monitahoisia ja varsin inhimillisiä. Ei ole yksiselitteisesti hyvien ja pahojen kategorioita, vaan on paljon harmaan eri sävyjä. Siksi ei oikein voi asettua jonkun puolelle ja joitain vastaan, niin kuin monissa tarinoissa, sillä ei oikein tiedä, mitä henkilöistä ja heidän teoistaan aina ajattelisi. Kirja oli aivan erilainen, mitä odotin ja välillä ehkä vähän tökki, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä. Loppu oli taas mielenkiintoinen.
Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä
Pvm: 27.7.2009
Arvosana: 8
Taasen kevyttä kesälukemista ja siihen tarkoitukseen palveli oikein hyvin. Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjoittajan toinen romaani, joka juonensa ja aihepiirinsä puolesta on hyvin samankaltainen kuin esikoisromaani. Kirja kertoo nuoren Bette Robinsonin tarinan. Bette kyllästyy työhönsä suuressa investointipankissa ja saa seurapiirit tuntevan kolmunisti-setänsä kautta työn viihdemaailman PR-toimistossa. Betten uuteen työnkuvaan kuuluu järjestää mahtipontisia ja ennenkaikkea näkyviä kutsuja ja juhlia ja samalla tutustua kaikkiin tutustumisen arvoisiin ihmisiin. Bette saa maistiaisen elämästä, jossa on ihan sama mitä tehdään, kunhan se saadaan näyttämään hyvältä ja kunhan se palvelee työnantajan tarkoitusperiä. Yksityis- ja julkinen työelämä kietoutuvat yhteen ja Betten läheiset ovat ihmeisään. Lopulta Bette kuitenkin joutuu valitsemaan, mitä hän oikeasti haluaa ja loppu on, tottakai, onnellinen.
Mukavaa luettavaa, mut toistaa siis aikalailla Paholainen pukeutuu Pradaa -kirjan juonirakenetta. Hyvin ja elävästi kuitenkin kirjotettu ja ihmisten välisiä sanailuja ja tapahtumakuvauksia on viihdyttävää lukea.
Arvosana: 8
Taasen kevyttä kesälukemista ja siihen tarkoitukseen palveli oikein hyvin. Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjoittajan toinen romaani, joka juonensa ja aihepiirinsä puolesta on hyvin samankaltainen kuin esikoisromaani. Kirja kertoo nuoren Bette Robinsonin tarinan. Bette kyllästyy työhönsä suuressa investointipankissa ja saa seurapiirit tuntevan kolmunisti-setänsä kautta työn viihdemaailman PR-toimistossa. Betten uuteen työnkuvaan kuuluu järjestää mahtipontisia ja ennenkaikkea näkyviä kutsuja ja juhlia ja samalla tutustua kaikkiin tutustumisen arvoisiin ihmisiin. Bette saa maistiaisen elämästä, jossa on ihan sama mitä tehdään, kunhan se saadaan näyttämään hyvältä ja kunhan se palvelee työnantajan tarkoitusperiä. Yksityis- ja julkinen työelämä kietoutuvat yhteen ja Betten läheiset ovat ihmeisään. Lopulta Bette kuitenkin joutuu valitsemaan, mitä hän oikeasti haluaa ja loppu on, tottakai, onnellinen.
Mukavaa luettavaa, mut toistaa siis aikalailla Paholainen pukeutuu Pradaa -kirjan juonirakenetta. Hyvin ja elävästi kuitenkin kirjotettu ja ihmisten välisiä sanailuja ja tapahtumakuvauksia on viihdyttävää lukea.
Stephenie Meyer: Eclipse
Pvm: 25.7.2009
Arvosana: 8½
Twilight Saga, Book 3. Edellisessä osassa Bella, Edward ja Alice selvisivät Italiasta hengissä takaisin ja Bella ja Edward palasivat yhteen. Bellan ja Jacobin suhde hajosi kuitenkin palasiksi ja tämä varjostaa ikävästi Bellan elämää. Sarjan kolmannessa osassa tämä kolmiodraama onkin suuressa osassa: Jacobin palava rakkaus Bellaan, Edwardin elämää suurempi rakkaus Bellaa kohtaan ja Bellan taistelu syvien tunteiden ristiaallokossa. Forksin ihmisiä ja etenkin Bellaa ja Cullenin vampyyriperhettä uhkaa myös ulkoinen vaara: haavojaan nuolemaan jäänyt Victoria kokoaa noviisivampyyriarmeijaa päämääränään verinen kosto. Tämä saa eriskummallisella tavalla veriviholliset liittoutumaan: reservaatin ihmissudet ja Cullenin vampyyriperhe haluavat molemmat suojella Bellaa ja valmistautuvat yhdessä kohtaamaan vihollisen. Tämä sota-asetelma ja sen pitkällinen rakentaminen ja suunnittelu on kyllä aika tylsää ja jotenkin kliseistä. Mutta itse tarinan huipennus on nautittavaa luettavaa, tosin Bellan martyyriasenne todella nyt ärsyttää ja mietityttää, mitä kirjailija tällä oikein hakee. Bellan ja Edwardin suhteen hienovaraisuus ja sivellisyys heijastaa kohderyhmää, itse jo haluaisi viedä suhteen pidemmälle eikä jatkaa tätä platonista esileikkiä ;) Ehkä jo seuraavassa osassa...
Arvosana: 8½
Twilight Saga, Book 3. Edellisessä osassa Bella, Edward ja Alice selvisivät Italiasta hengissä takaisin ja Bella ja Edward palasivat yhteen. Bellan ja Jacobin suhde hajosi kuitenkin palasiksi ja tämä varjostaa ikävästi Bellan elämää. Sarjan kolmannessa osassa tämä kolmiodraama onkin suuressa osassa: Jacobin palava rakkaus Bellaan, Edwardin elämää suurempi rakkaus Bellaa kohtaan ja Bellan taistelu syvien tunteiden ristiaallokossa. Forksin ihmisiä ja etenkin Bellaa ja Cullenin vampyyriperhettä uhkaa myös ulkoinen vaara: haavojaan nuolemaan jäänyt Victoria kokoaa noviisivampyyriarmeijaa päämääränään verinen kosto. Tämä saa eriskummallisella tavalla veriviholliset liittoutumaan: reservaatin ihmissudet ja Cullenin vampyyriperhe haluavat molemmat suojella Bellaa ja valmistautuvat yhdessä kohtaamaan vihollisen. Tämä sota-asetelma ja sen pitkällinen rakentaminen ja suunnittelu on kyllä aika tylsää ja jotenkin kliseistä. Mutta itse tarinan huipennus on nautittavaa luettavaa, tosin Bellan martyyriasenne todella nyt ärsyttää ja mietityttää, mitä kirjailija tällä oikein hakee. Bellan ja Edwardin suhteen hienovaraisuus ja sivellisyys heijastaa kohderyhmää, itse jo haluaisi viedä suhteen pidemmälle eikä jatkaa tätä platonista esileikkiä ;) Ehkä jo seuraavassa osassa...
Stephenie Meyer: New Moon
Pvm: 22.4.2009
Arvosana: 9½
Twilight Saga, Book 2. Bellan ja Edwardin suhde syvenee ja pari kietoutuu yhä tiiviimmin henkisesti yhteen. Pieni veripisara muuttaa kuitenkin kaiken ja Bellan elämä pirstoutuu. Käänne Bellan ja Edwardin suhteessa tuli ainakin tälle lukijalle yllätyksenä, mutta sen myötä Jacob Blackin mukaantulo yhdeksi päähenkilöistä, Bellan pelastajaksi ja tukijaksi, oli hyvä asia ja toi tarinaan uusia tasoja. Toisaalta Jacobin salaisuus, joka tarinan edetessä paljastuu, oli jo niin ennalta-arvattava. Jacob on ihmissusi ja näin siis vampyyri-Edwardin ja tämän perheen luonnollinen verivihollinen. Bella rypee itsesäälissä ja omaa huonon itsetunnon jo lähtökohtaisesti, mutta hieman liikaa tuota Bellan itsensä mitätöintiä ja vähättelyä painotettiin. Etenkin kirjan luettua se jotenkin jäi tympeenä ja tarpeettoman oloisena teemana kaikumaan. Meyerin ihmissuhteiden kuvaukset ovat herkkiä, nuorille kirjoitettuja. Itse tarina on kuitenkin niin mielenkiintoinen ja aihepiiri niin kiehtova, että kirja on vaan ahmittava yötä myöten. Tämä Twilightin maailma todella herää eloon. Ja kuten aluksi jo uumoilinkin, niin alkuperäiskielellä lukeminen tässä tapauksessa kannattaa.
Arvosana: 9½
Twilight Saga, Book 2. Bellan ja Edwardin suhde syvenee ja pari kietoutuu yhä tiiviimmin henkisesti yhteen. Pieni veripisara muuttaa kuitenkin kaiken ja Bellan elämä pirstoutuu. Käänne Bellan ja Edwardin suhteessa tuli ainakin tälle lukijalle yllätyksenä, mutta sen myötä Jacob Blackin mukaantulo yhdeksi päähenkilöistä, Bellan pelastajaksi ja tukijaksi, oli hyvä asia ja toi tarinaan uusia tasoja. Toisaalta Jacobin salaisuus, joka tarinan edetessä paljastuu, oli jo niin ennalta-arvattava. Jacob on ihmissusi ja näin siis vampyyri-Edwardin ja tämän perheen luonnollinen verivihollinen. Bella rypee itsesäälissä ja omaa huonon itsetunnon jo lähtökohtaisesti, mutta hieman liikaa tuota Bellan itsensä mitätöintiä ja vähättelyä painotettiin. Etenkin kirjan luettua se jotenkin jäi tympeenä ja tarpeettoman oloisena teemana kaikumaan. Meyerin ihmissuhteiden kuvaukset ovat herkkiä, nuorille kirjoitettuja. Itse tarina on kuitenkin niin mielenkiintoinen ja aihepiiri niin kiehtova, että kirja on vaan ahmittava yötä myöten. Tämä Twilightin maailma todella herää eloon. Ja kuten aluksi jo uumoilinkin, niin alkuperäiskielellä lukeminen tässä tapauksessa kannattaa.
Joanne Harris: The Lollipop Shoes
Pvm: 17.4.2009
Arvosana: 8½
Pariisin Montmartressa Yanne pitää pientä suklaapuotia ja elelee rauhallista ja huomaamatonta elämää lastensa Rosetten ja Annien kanssa. Kaikki muuttuu, kun heidän elämäänsä pelmahtaa värikäs Zozie de l'Alba. Alkaa mystinen, kiero, ystävyydeksi verhottu peli, jossa on panoksena elämä.
The Lollipop Shoes jatkaa kirjan Chocolat tarinaa. Elokuvan Pieni suklaapuoti olen nähny joskus aikoja sitten, kirjaa en ole lukenut. Ihan kaikki ei siis aina oikein auennut, vaikka tämä onkin ns. itsenäinen osa. Kirjassa on useita eri henkilöitä kertojina, pääasiassa kameleontti Zozie, suklaapuodin pitäjä Yanne (Vianne) sekä Yannen tyttö Anie (Anouk). Tämä kertojien ja näkökulmien vaihtelu tuo mielenkiintosen vivahteen tarinaan. Zoziesta ei oikein osaa päättää,mitä hänestä ajattelisi: onko hän oikeesti hyvä haltija vai paha noita-akka. Mitään erityistä mysteeriä kirjan tarinaan ei liity. Mukana on suussasulavaa suklaata, rakkautta ja oman elämän suunnan hakemista. Tarina etenee omalla painollaan ja loppuu tietyllä tapaa pehmeästi omaan huipennukseensa. Hyvä kirja, mukavaa luettavaa, muttei mikään superhuippu kuitenkaan.
Arvosana: 8½
Pariisin Montmartressa Yanne pitää pientä suklaapuotia ja elelee rauhallista ja huomaamatonta elämää lastensa Rosetten ja Annien kanssa. Kaikki muuttuu, kun heidän elämäänsä pelmahtaa värikäs Zozie de l'Alba. Alkaa mystinen, kiero, ystävyydeksi verhottu peli, jossa on panoksena elämä.
The Lollipop Shoes jatkaa kirjan Chocolat tarinaa. Elokuvan Pieni suklaapuoti olen nähny joskus aikoja sitten, kirjaa en ole lukenut. Ihan kaikki ei siis aina oikein auennut, vaikka tämä onkin ns. itsenäinen osa. Kirjassa on useita eri henkilöitä kertojina, pääasiassa kameleontti Zozie, suklaapuodin pitäjä Yanne (Vianne) sekä Yannen tyttö Anie (Anouk). Tämä kertojien ja näkökulmien vaihtelu tuo mielenkiintosen vivahteen tarinaan. Zoziesta ei oikein osaa päättää,mitä hänestä ajattelisi: onko hän oikeesti hyvä haltija vai paha noita-akka. Mitään erityistä mysteeriä kirjan tarinaan ei liity. Mukana on suussasulavaa suklaata, rakkautta ja oman elämän suunnan hakemista. Tarina etenee omalla painollaan ja loppuu tietyllä tapaa pehmeästi omaan huipennukseensa. Hyvä kirja, mukavaa luettavaa, muttei mikään superhuippu kuitenkaan.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Stephenie Meyer: Houkutus
Pvm: 15.4.2009
Arvosana: 9-
Mielenkiinnosta ostin kirjan matkalukemiseksi. Oli kiinnostanut jo jonkun aikaa, kun siitä oli niin paljon kuullut. Lentokentältä löytyi vain suomenkielinen versio. Vähän sama kuin Harry Pottereissa, kirja on hyvä ja pitää otteessaan, mutta huomaa kyllä, että se on ennemminkin nuorille kirjoitettu ja olis varmaan parempi alkuperäiskielellä.
Tarina tavallisesta lukiolaistytöstä ja vampyyreista on kyllä kiehtova ja kirjoitettu niin elävästi, että se pitää otteessaan loppuu asti. Isabella (Bella) Swan muuttaa isänsä luo harmaaseen pikkukaupunkiin ja tutustuu uudessa lukiossaan mystiseen ja yliluonnollisen kauniiseen Edwardiin. Parin välillä on erityistä sähköä eikä se suinkaan vähene Bellan saatua selville Edwardin ja tämän perheen salaisuuden. Bella ja Edward rakastuvat, mutta suhde on yhtä tasapainottelua himon ja itsehillinnän välillä. Edessä on vaaroja ja seikkailua ja kirjan loputtua jää vaan innolla odottamaan ja spekuloimaan, tuleeko tästä Bellasta vielä joskus vampyyri. Ja miten tämän päähenkilöparin, Bellan ja Edwardin, suhteen tulee käymään.
Arvosana: 9-
Mielenkiinnosta ostin kirjan matkalukemiseksi. Oli kiinnostanut jo jonkun aikaa, kun siitä oli niin paljon kuullut. Lentokentältä löytyi vain suomenkielinen versio. Vähän sama kuin Harry Pottereissa, kirja on hyvä ja pitää otteessaan, mutta huomaa kyllä, että se on ennemminkin nuorille kirjoitettu ja olis varmaan parempi alkuperäiskielellä.
Tarina tavallisesta lukiolaistytöstä ja vampyyreista on kyllä kiehtova ja kirjoitettu niin elävästi, että se pitää otteessaan loppuu asti. Isabella (Bella) Swan muuttaa isänsä luo harmaaseen pikkukaupunkiin ja tutustuu uudessa lukiossaan mystiseen ja yliluonnollisen kauniiseen Edwardiin. Parin välillä on erityistä sähköä eikä se suinkaan vähene Bellan saatua selville Edwardin ja tämän perheen salaisuuden. Bella ja Edward rakastuvat, mutta suhde on yhtä tasapainottelua himon ja itsehillinnän välillä. Edessä on vaaroja ja seikkailua ja kirjan loputtua jää vaan innolla odottamaan ja spekuloimaan, tuleeko tästä Bellasta vielä joskus vampyyri. Ja miten tämän päähenkilöparin, Bellan ja Edwardin, suhteen tulee käymään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)