Pvm: 25.10.2009
Arvosana: 8
Erikoinen. Niin kuvaisin tätä kirjaa. Alkuun esitellään henkilöitä, heidän elämäänsä ja historiaansa. Päähenkilö David Martínin elämän alku on ollut varsin traaginen, mutta valoa alkaa näkyä, kun hänen suuri haaveensa, päästä kirjoittamaan ja saada tekstit julkaistuiksi, alkaa toteutua. Ensin lehdessä, sitten peitenimellä kiskurikustantajalle. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli pyytää Davidia useaan otteeseen ottamaan vastaan tilaustyön, josta lupaa Davidille rahaa ja kuolemattomuutta, kirjaimellisesti. Onko tuo synkkä ja salaperäinen kustantaja paholainen vai enkeli, sitä miettii niin David kuin lukijakin tarinan edetessä. Epätoivoissaan David hyväksyy tarjouksen ja sukeltaa syvälle mitä oudoimpiin ja synkempiin tapahtumiin.
Tarinaan liittyy myös onneton rakkaustarina sekä Davidin tukipilari kirjakauppias Sempre. Unohdettujen kirjojen hautausmaa on mukana, mutta sen ihmeellisyys ei aukea ollenkaan niin kuin markkinoinnin perusteella odotin. Unohdettujen kirjojen hautausmaa liittyy Zafón edelliseen teokseen, Tuulen varjo, jota siis en ole lukenut. Ehkä tämän takia tämä hautausmaa ei minulle auennut niin erityisen ihmeellisenä kuin olisin odottanut. Niin ja olennaisena osana kirjassa on lopun myös varsin dekkarimainen petos, jota leimaa äärimmäinen hulluus. Mikä rooli tässä on erikoisella kustantajalla, jää vaan arvailujen varaan.
Jälkeenpäin jäi sekava ja pirstaleinen olo. Alku oli hyvin erilainen tyyliltään kuin loppu, kirjaan oli jotenkin ahdettu tyyliltään kaikkea ja sitä on todella vaikea luokitella ja "genrettää". Odotin ihan jotain muuta ("lumoava kirjallinen mysteeri" lukee takakannessa), kun mitä se loppujen lopuksi oli ("paha sisarpuoli" jo raottaa jotain). Puolen välin jälkeen oli kuitenkin luettava vauhdilla loppuun, sillä pitihän se saada tietää, mihin tämä hulluus johtaa ja mihin päättyy. Oliko se hyvä? Oli se ihan hyvä, mutta erikoinen.
