tiistai 3. elokuuta 2010

Joanne Harris: Kesäviiniä

Pvm: 3.8.2010
Arvosana: 9

Kirja toi alkuun hämärästi mieleeni erään kauan sitten näkemäni elokuvan (jonka nimeä en vaan millään muista) ja olin hieman pettynyt. Elämäänsä kyllästynyt kirjailija lähtee hetken mielijohteesta ulkomaille idyliseen pikkukylään, totuttelee maalaiselämään, tapaa outoja ihmisiä ja blaablaa blaa. Noin puolen välin tienoilla kirjan tarina kuitenkin erottui ihan omakseen ja tempaisi mukaansa niin, että se piti lukea loppuun siltä istumalta.

Kirjassa seurataan lontoolaisen kirjailija Jay Mackintoshin elämää, kun hän hetken mielijohteesta ostaa talon Ranskasta, Lansquenetin pikkukylästä ja muuttaa sinne asumaan ja kirjoittamaan uutta menestysromaania. Tapahtumien rinnalla seurataan Jayn nuoruusajan muistoja, muistoja, joihin Jayn ainut menestyskirja, Maaomenamies, oli siloitellusti pohjautunut. Ihan onnistuneesti nämä kaksi tarinaa kulkevat rintarinnan ja täydentävät toisiaan.

Kirjassa on selkeästi erilaisia henkilöhahmoja, jotka herättävät lukijassa erilaisia tunteita. Päähenkilö Jay etsii elämänsä suuntaa ja etenkin sitä, millä otteella elämää jatkaa. Miten päästä eroon menneisyydestä kumpuavan katkeruuden ja pettymyksen tunteesta. Jayn jättämä tyttöystävä Kerry on omaa etua tavoitteleva, juonitteleva, lipevä akka (nii'i, nämä hahmot todella herättivät tunteita), Jayn uusi naapuri Marise haluaa pysytellä visusti omissa oloissaan ja luottaa vain omaan apuunsa, on ulkokuoreltaan kova ja etäinen ja hänestä liikkuu kylässä mitä hurjimpia juoruja. Jayn rakas vanha ystävä Joe taas on pikkuisen hassu vanha ukko, josta ei oikein saa otetta, hän vain naurahtelee ja puhuu arjen alkemiasta, arjen taikuudesta puutarhaansa hoitaessaan ja kotiviinejä valmistaessaan.

Niin tässä kirjassa viinit puhuvat, ne kihisevät ja kiehuvat, herättävät mieleen muistoja, houkuttelevat esiin salaisuuksia. Ne ovat Joen erikoisviinejä. Niitä on vain muutama pullo ja niillä on tarinassa merkittävä rooli. Kirjan alkuperäinen nimi Blackberry Wine kuvaa mielestäni kirjaa paremin kuin suomennettu nimi Kesäviiniä.

Harrisin kirjoitustyyli miellyttää, hän rakentaa hyvin tarinaa ja kertoo sitä eläväisesti. Tässä tarinassa ei ollut mitään isoa, yllättävää, täysin odottamatonta loppukäännettä tai loppuratkaisua, kuten joissain Harrisin kirjoissa, vaan loppua kohti tultiin melko odotetulla, hieman draamaa sisältävällä tavalla.